“Lyhyt Oppimäärä Tallinnaa Goes Extreme – Powered by Tallink”-juttusarja esittelee kuusi Virosta löytyvää extreme-aktiviteettia, ja järjestyksessään toisessa postauksessa ollaan kajakkihommissa Soomaan kansallispuistossa. Tarkemmin sanottuna Karuskosen Talulla, joka sijaitsee noin 150 kilometriä Tallinnasta etelään. Soomaa on yksi Viron suurimmista kansallispuistoista, ja se tunnetaan parhaiten suoalueistaan sekä lähes jokavuotisista tulvistaan. Alla olevasta kuvasta näkee miten korkealla vesi parhaimmillaan tai oikeammin sanottuna pahimmillaan on ollut Karuskosen Talun kohdalla. Soomaan alueelta löytyy myös paljon erilaisia eläinlajeja kuten muun muassa maakotka, susi, majava ja villisika. Tällä kertaa meidän reissumme pääasiallinen tarkoitus oli kuitenkin kajakkimelonta (täällä muuten pääsee halutessaan melomaan myös kanooteilla 🙂 ).
Saavuimme Soomaan kansallispuistoon Karukosen Talulle iltapäivällä reilun kahden tunnin automatkan jälkeen, ja perillä meitä odottikin mukava vastaanotto, sillä paikkaa pyörittävästä Renestä ja Mariellista välittyi alusta alkaen aito ystävällisyys ja lämminhenkisyys. Lyhyen kahvihetken ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen alettiin valmistautumaan itse päivän koitokseen. Suunnitelmana oli meloa vieressä kulkevan joen yläjuoksulle, piipahtaa siellä sijaitsevalla suoalueella ja sitten lasketella jokea pitkin takaisin Karukoselle. Rene ja Mariell ovat kummatkin kovan luokan kajakkimelojia, mutta tällä kertaa saimme seuraksi Renen, sillä Mariellilla oli muita menoja. Ennen vesille lähtöä meidät varustettiin asiaankuuluvilla kuivapuvuilla, hanskoilla ja pelastusliiveillä.
Pienten alkuvalmisteluiden jälkeen pääsimme vesille ja lähdimme rauhallisesti matkaamaan kohti yläjuoksua. Sää oli keväisen vilpakka, mutta kuivapuvut pitivät huolen siitä ettei kylmä päässyt yllättämään. Meloimme noin puolitoista tuntia yläjuoksun suuntaan, jonka jälkeen lähdimme hitaasti etenemään jalkapatikassa melko vaikeakulkuisessa suomaastossa. Matkalla pysähdyimme syömään karpaloita, joista saikin mukavasti lisäenergiaa. 😀 Pienen reippailun jälkeen palasimme kajakeille ja otimme suunnan takaisin kohti Karukosen Talua. On pakko sanoa, että Soomaan kansallispuiston maisemissa ja yleensäkin paikan fiiliksessä on jotain hyvin taianomaista, sillä ainakin allekirjoittaneiden täytyy todeta, että täällä sielu lepää. Kun ympäriltä kuuluu kanoottien liplatuksen lisäksi ainoastaan luonnon äänet, niin täällä jos missä on helppo rauhoittua omiin ajatuksiinsa ja keskittyä olennaiseen. Hyvin nautinnollinen kokemus! 🙂
Vielä kun Renellä oli paljon mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana niin Karuskosen Talun historiasta, omasta elämästään kuin myös Soomaan kansallispuistosta, niin reissusta jäi mieleen paljon kiinnostavia juttuja. Reiluun neljään tuntiin mahtuu sen verran paljon stooreja, että emme ehkä lähde niitä kaikkia tähän kertomaan. Mikäli melonta ja/tai luonnossa liikkuminen kiinnostaa, niin tänne kannattaa lähteä käymään. Ainakin meille jäi semmoinen fiilis, että seuraavan kerran Soomaan seikkailuihin täytyy varata huomattavasti enemmän aikaa. Täällä saisi helposti kulumaan useammankin päivän, miksei jopa useamman viikonkin. 🙂 Puolen päivän reissun aikana nähtiin muun muassa maakotka, paljon erilaisia vesilintuja sekä useita majavanpesiä, joten pidempi reissu tarjoaisi varmasti vielä paljon lisää nähtävää.
Myös Renestä, Mariellista ja Karuskosen Talusta jäi aivan mielettömän positiiviset fiilikset, joten heidän palveluitaan voimme suositella varauksetta. On aina upea nähdä kun ihmiset tekevät sitä mistä aidosti nauttivat ja elävät omaa elämäänsä tyylillä, jossa he pääsevät toteuttamaan itseään. Renekin on toiminut aiemmin arkkitehtinä, mutta viimeiset vuodet ovat vierähtäneet Karukosen Talun aluetta kunnostaessa ja kajakki- sekä kanoottireissuja järjestäessä. Karukoselta muuten löytyy myös kunnon savusauna sekä muutama majoitustarkoitukseen oleva rakennus. Lisätietoa erilaisista retkistä sekä majoitusmahdollisuuksista löydätte Karukosen nettisivuilta.
Semmoinen pieni huomio, että esiintymislava sijaitsee ravintolan etuosassa, joten takaosassa istuvien on varmaan hieman vaikea seurata esitystä. Varauksen yhteydessä kannattaakin siis pyytää pöytää salin keskiosasta. Lisäksi esiintymislava tuntuu olevan hieman turhan pieni esiintyjille, joiden taidot eivät tuolla lavalla valitettavasti pääse täysin oikeuksiinsa. Toisaalta Merineitsi ravintolan muuttaminen porrastetuksi saliksi olisi jo tilojen puolesta mahdotonta.
