Saarenmaa tunnetaan muun muassa kauniista luonnostaan, vedestään, saaren nimeä kantavista alkoholijuomista sekä tuulimyllyistä. Viimeksi mainituista Anglan tuulimyllyt ovat varmasti ne kaikista kuuluisimmat ja niinpä ne jaksavat vuosi toisensa jälkeen kiinnostaa saarelle saapuvia turisteja. Noin 37 km päässä Kuressaaresta ja 48 kilometrin päässä Muhun saaresta sijaitsevat tuulimyllyt edustavat tyypillisiä 1900-luvun alussa Saarenmaalla rakennettuja veskejä. Tosin yhteen viidestä tuulimyllystä on otettu vaikutteita Hollannista.
Kaikki tuulimyllyt entisöitiin vuosina 2009-2011 ja nykyäään Anglassa toimii myös perinnekulttuurikeskus. Liput museoalueella maksavat aikuisilta 3.5€ ja lapsilta 1.5€. Tuolla rahalla pääsee kuljeskelemaan museoalueelle, joka ei kuitenkaan tarjoa mitään kovin ihmeellistä. Sieltä löytyy muutama erilainen työpaja ja yhdessä tuulimyllyssä voi käydä hämmästelemässä mylläriä työssään. Kokonaisuudessaan Anglan tuulimyllyt ovat kuitenkin pysähtymisen arvoinen paikka, joten vaikka ette museoalueella jaksaisikaan käydä, niin tuulimyllyjen kohdalla kannattaa painaa jarrua ja napata muistoksi pari valokuvaa. 🙂
Museoalue on avoinna kesäaikana (01.05-30.09) maanantaista sunnuntaihin kello 09.00-20.00. Lisätietoa voitte katsoa VisitEstonian nettisivuilta.
Kesäkuun toisena sunnuntaina saksalaisbändi Rammstein kävi konsertoimassa Tallinnan Laulukentällä, jonne myös me suuntasimme. Tämän loppuunmyydyn keikan lämppäreinä toimivat virolainen Winny Puhh sekä ruotsalainen Mustasch, joista jälkimmäinen osoittautui valitettavan suureksi pettymykseksi. Mustaschin musiikkia on tullut kuunneltua paljon, mutta livenä tämä bändi ei ollut oikein mistään kotoisin.
Onneksi illan pääesiintyjä Rammsteinista ei tarvinnut todeta samaa, sillä sen verran kovan luokan keikan tämä jo neljännesvuosisadan lavoja kiertänyt saksalaisbändi heitti. Rammsteinin konsertti oli ehdottomasti visuaalisesti upein keikka missä olemme olleet ja kokonaisuutenakin se menee ehdottomasti parhaiden joukkoon! Jos siis ette ole vielä päässet käymään Rammsteinin keikalla, niin tämä aukko sivistyksessä kannattaa korjata. 😉
“Lyhyt Oppimäärä Tallinnaa Goes Extreme – Powered by Tallink”-juttusarja esittelee kuusi Virosta löytyvää extreme-aktiviteettia, ja toiseksi viimeisessä jutussa ollaan Raplan lähellä sijaitsevalla Kuusikun kentällä, jossa olisi tarkoitus suorittaa tähänastisen elämäni kenties jännittävin juttu eli tandem-hyppy neljästä kilometristä. Tämä saatiin järjestettyä yhteistyössä Eesti Langevarjuklubin kanssa, joka järjestää tandem-hyppyjen lisäksi koulutuksia kaikille laskuvarjohyppäämisestä kiinnostuneille. Klubin porukka oli rennon ystävällistä ja ainakin allekirjoittanut voi todeta, että hypyllä mukana olleiden Evelin ja Cissen, sekä minun kanssa hypyn tehneen Tanelin rento asenne poistivat pahimman jännityksen jo ennen kuin lentokoneen renkaat olivat edes ehtineet irrota kentän ruohosta.
Alkuun kävimme luonnollisesti läpi kaikki turvallisuuteen ja itse hyppyyn liittyvät jutut, mutta melko pian sitä kuitenkin jo huomasi istuvansa lentokoneen kyydissä matkalla kohti korkeuksia. Nousu 4000 metrin korkeuteen kesti n. 15 minuuttia, jonka aikana ehti hyvin ihailla maisemia ja valmistautua tulevaan. Eveli ja Tanel kävivät vielä koneessa läpi hyppyyn liittyvät ohjeistukset ja aina välillä näyttivät ranteessa olevasta korkeusmittarista, että missä kohtaa nousua mennään.
Viimein saavutimme neljän kilometrin korkeuden ja koneen ovi avattiin. Tässä vaiheessa huomasin, että kämmenpohjat hieman hikosivat, mutta päällimmäinen fiilis oli kuitenkin innostus. Ensimmäisenä koneesta poistuivat kokeneemmat hyppääjät ja sen jälkeen oli meidän vuoro. Siirryimme yhdessä Tanelin kanssa koneen reunalle ja hyppyasennon otettuamme nojasimme kevyesti eteenpäin kohti alla kelluvaa pilvimassaa. Vapaapudotusta kesti lähes minuutin ajan ja se oli todennäköisesti elämäni upein minuutti. On uskomatonta miten yli 200 kilometrin tuntivauhdissa voi saavuttaa semmoisen rauhan tunteen. Kun Tanel lopulta avasi varjon, niin ensimmäinen ajatus oli, että joko se nyt loppui. Siitä huumasta olisi mielellään nauttinut pidemmänkin aikaa! 🙂
Myös varjo auki lentäminen ja sen ohjaaminen eri suuntiin oli upea kokemus, mutta kyllä vapaapudotus oli kaikkein siistein osa tätä kokemusta. Jälkeenpäin ajateltuna voi sanoa, että on melko uskomatonta miten korkeita paikkoja pelkäävä ihminen voikin nauttia tästä niin paljon. Vuosien varrella uniin on usein tullut pelot korkealta putoamisesta, mutta tämän kokemuksen jälkeen ne tuskin enää tuntuvat millään tavalla pelottavilta. Hypyn jälkeen ensimmäinen fiilis oli, että saisiko sitä heti perään mennä hyppäämään uudestaan. 😀 Tandem-hyppy Eesti Langevarjuklubin kautta maksaa ilman kuvausta 229€ ja videokuvauksen kanssa 298€, ja ainakin meidän suosituksemme on ottaa tuo jälkimmäinen, sillä sen verran mieletöntä materiaalia tuosta hypystä saa muistoksi. Lisätietoa voitte katsoa osoitteesta Skydive.ee. Yllä olevasta videosta voitte katsoa parhaat pätkät mun hypystä. 🙂 Semmoinen pieni huomautus, että normaalisti tandem-hyppyä kuvataan ainoastaan yhdellä kameralla, mutta tätä videota varten kuvamateriaalia otettiin neljällä eri kameralla
Kaikki tämän projektin parissa tehdyt jutut ovat olleet aivan mielettömiä kokemuksia, mutta jos kaksi mieleenpainuvinta pitää valita, niin kyllä ne ovat ehdottomasti olleet tämä ja laitesukeltaminen Rummun vanhassa avolouhoksessa. Jos uudet jutut jännittävät, niin voin lohdutukseksi kertoa, että niin ne jännittävät minuakin. Samaan hengenvetoon voi kuitenkin todeta, että jokainen tähän projektiin tehty juttu on ollut kaiken sen jännityksen arvoinen, sillä nämä hommat eivät varmasti unohdu koskaan. 🙂 Ensi viikolla olisi siis vuorossa viimeinen video ja juttu, jonka jälkeen tämä juttusarja on tältä erää taputeltu. Muistakaa pysyä kuulolla! 😉
Kuusikun lentokentän sijainti Viron kartalla:
“Lyhyt Oppimäärä Tallinnaa Goes Extreme – Powered by Tallink”-juttusarja on toteutettu yhteistyössä Tallink Siljan kanssa, mutta me olemme täysin itsenäisesti saaneet päättää juttujen aiheet sekä sisällön. Haluamme kuitenkin välittää kiitokset Tallinkin porukalle, sillä ilman heidän myötävaikutustaan näitä juttuja ei välttämättä olisi koskaan syntynyt.
Neuvostoaikaiset kulahtaneet ja loppuunajetut junat siirtyivät Tallinnassa ja myös muualla päin Viroa historiaan vuoden 2014 alussa, kun käyttöön otettiin uudet oranssit Stadler FLIRT-junat. Uudet junat ovat samanlaisia kuin Helsingin lähiliikenteessä toimivat junat, ja nämä Elronin operoimat junat tarjoavat nopean sekä edullisen tavan liikkua niin Tallinnan lähialueella kuin myös muualla Virossa. Tallinnan alueella junalla liikkuminen maksaa hieman yli euron ja eipä se muuallakana ole hinnalla pilattu. Tässä muutamia esimerkkejä lähiliikenteen hinnoista: Tallinna-Saue alle 2 euroa (matka-aika n. 25 min), Tallinna-Keila noin 2,50 euroa (matka-aika n. 35 min) ja Tallinna-Paldiski reilut 3 euroa (matka-aika n. 1h). Jos kauemmaksi mielitte, niin esim. reilun kahden tunnin matka Tallinnasta Pärnuun maksaa 8 euroa, 2 tunnin ja 40 minuutin matka Tallinnasta Narvaan 11 euroa ja kahden tunnin matka Tarttoon express-linjan kyydissä samaisen 11 euroa. Elronin junissa ei voi maksaa Tallinnassa käytössä olevalla Ühiskaart-matkakortilla, vaan junamatkoja varten tulee aina ostaa erillinen matkalippu. Lisätietoa Ühiskaartista voitte lukea aihetta käsittelevästä tekstistämme.
Uusissa junissa matkustaminen on helppoa myös ensikertalaiselle, sillä jokaisessa vaunussa on tauluja, joista näkee tulevat pysäkit saapumisaikoineen sekä arvoidun saapumisajan päätepysäkille. Lisäksi tauluihin on merkitty kyseisen junalinjan numero sekä alku- ja päätepysäkki, joten jos ette ole ihan varmoja oletteko oikeassa junassa, niin taulusta voi aina tarkistaa määränpään. Jos siitäkään ei saa ihan täyttä varmuutta, niin uloskäyntien yläpuolelta löytyvä myös hieman perinteisemmät linjakartat. Kaikista Elronin junista löytyy myös ilmainen wi-fi, joka toimii parhaimmillaan niin hyvin, että sen avulla pystyy esimerkiksi pelaamaan verkkoyhteyden vaativaa kännykkäpeliä (kokeiltu on). Usein nämä joukkoliikenteen ilmaiset nettiyhteydet tuppaavat olemaan surkean hitaita, mutta e-Estonian junissa tähän puoleen on selvästi panostettu. Lippuja niin Tallinnan paikallisjuniin kuin myös muualle päin Viroa lähteviin juniin voitte ostaa etukäteen netistä, ennen lähtöä Balti Jaaman asiakaspalvelupisteestä tai sitten suoraan junasta. Maksuvälineeksi kannattaa varmuuden vuoksi varata käteistä, sillä kaikissa junissa ei välttämättä voi maksaa kortilla.
“Lyhyt Oppimäärä Tallinnaa Goes Extreme – Powered by Tallink”-juttusarja esittelee kuusi Virosta löytyvää extreme-aktiviteettia, ja neljännessä jutussa lähdetään laitesukeltamaan vanhaan avolouhokseen. Tällä kertaa ollaan Rummu Karjäärillä, joka sijaitsee noin 45 kilometriä Tallinnasta Haapsalun suuntaan. Neuvostoaikana tuolla paikalla sijaitsi avolouhos, jonka pääasiallinen työvoima saatiin vieressä sijainneesta Rummun vankilasta. Neuvostoliiton kaatumisen myötä työt louhoksella loppuivat ja samalla myös pohjavettä pumpanneet pumput seisahtuivat, jonka seurauksena vesi hautasi nopeasti alleen paikalla sijainneiden rakennusten lisäksi myös louhokseen jääneet tavarat ja työkoneet.
Rummusta on muodostunut kasvavassa määrin suosittu sukellus- ja vapaa-ajanviettopaikka, jossa voi laitesukelluksen lisäksi muun muassa SUP-lautailla, snorklata ja meloa. Minulla oli jo pidemmän aikaa ollut unelmana päästä sukeltamaan tähän vanhaan avolouhokseen, joten ennen sukellusta ilmassa oli sekoitus innostusta ja jännitystä. Sukellusreissu alkoi Rummu Karjäärin pohjoisrannalla sijaitsevasta Paekalda Puhkekeskuksesta, joka tarjosi melkoisen yllätyksen, sillä paikka suorastaan kuhisi elämää. Melkein kaikki lomakeskuksen mökit olivat täynnä ihmisiä, pihalla pelattiin muun muassa frisbee-golfia ja ympäri tonttia rakennettiin uutta. Tuloillaan oli muun muassa kelluvia pikkumökkeröitä, vesiurheilupaikkoja ja paljon muuta.
Jotenkin sitä ei ollut yhtään osannut varautua siihen, että Rummusta löytyisi täyden palvelun lomakylä, jossa riittää tekemistä useammaksikin päiväksi. Pääsimme myös vierailemaan yhdessä mökissä ja sieltä löytyi oikeastaan kaikki mitä onnistuneeseen mökkilomaan tarvitaan: täysvarusteltu keittiö, takka, yöpymistilaa kahdessa tasossa sekä tietenkin oma sauna. 🙂 Ohessa kuvia Paekalda Puhkekeskuksesta, ja lisätietoa erilaisista aktiviteeteista sekä majoitusmahdollisuuksista löydätte täältä.
Sitten itse asiaan eli sukellukseen. Tämä toteutettiin yhteistyössä Barrakuuda sukelluskerhon kanssa, jonka kouluttajina toimivat Sander Kiviselg, Rasmus Lehe ja Daniel Pälling. Sukelluskamat hoituivat sukelluskerhon kautta ja kyyti lomakeskukselta parhaille sukelluspaikoille taittui kätevästi lautalla, jota tällä kertaa kipparoi Rasmus. Koko porukka on selvästi raudanlujia ammattilaisia, sillä suunnitelma sukellukselle käytiin tarkasti läpi ja varusteille tehtiin kaikki asianmukaiset tarkastukset. Lopulta pääsimme Sanderin kanssa veteen asti. Näin toukokuussa Rummu Karjäärin vesi oli vielä melko viileää, mutta onneksi varusteet olivat kunnossa.
Viimeisten tsekkausten jälkeen aloimme laskeutua pinnan alle ja lyhyen sukelluksen jälkeen saavuimme veden alle jääneeseen metsään. Fiilis oli ihan mieletön! Tätä täältä oltiin tultu hakemaan ja tässä sitä nyt ollaan! 🙂 Metsästä matka jatkui ohi erilaisten rakennusten, ja lopulta saavuimme toiselle pumppuasemalle, joka on kolme kerrosta korkea rakennus ja sitä myöten myös melko vaikuttava näky veden alla. Suunnitelmaan kuului sukeltaa pumppuaseman sisään, joten niinpä Sander edellä ja minä perässä uimme sisään pilkkopimeään rakennukseen. Tähän tarkoitukseen meillä oli taskulamput mukana ja allekirjoittaneen on pakko todeta, että tämä oli varmasti yksi siisteimmistä jutuista mitä on elämän aikana tullut koettua. Pumppuaseman sisällä oli paljon erilaisia esineitä vanhasta moottorista ja tuoleista erilaisiin kippoihin ja kuppeihin. Sukellukselle mahtui paljon muitakin makeita juttuja, mutta ei niitä ehkä kannata kaikkia tässä selittää, sillä saimme myös sen verran hyvää vedenalaista videomateriaalia sukellukselta. Lisäksi Sander kertoo videolla paljon kiinnostavia juttuja muun muassa sukelluksesta ja Rummun vankilan historiasta. Kannattaa katsoa! 😉
Kuten varmaan jo edellisestä kappaleesta tuli selväksi, niin sukellus Rummun avolouhoksessa oli kerrassaan mieletön, jopa taianomainen, kokemus. Ainakin allekirjoittanut uskaltaa sanoa, että tänne tulen varmasti myös uudestaan! Voinkin suositella tätä kaikille sukelluksesta kiinnostuneille ja vaikka ei omistaisi sukelluskorttia, niin tänne voi aina tulla myös snorklaamaan. Sanderin porukka muuten järjestää sukelluksia myös muualla päin Viroa, joten kokeneempien sukeltajien kannattaa tsekata AdventureCenterin sivut.
Paekalda Puhkekeskuksen sijainti Viron kartalla:
“Lyhyt Oppimäärä Tallinnaa Goes Extreme – Powered by Tallink”-juttusarja on toteutettu yhteistyössä Tallink Siljan kanssa, mutta me olemme täysin itsenäisesti saaneet päättää juttujen aiheet sekä sisällön. Haluamme kuitenkin välittää kiitokset Tallinkin porukalle, sillä ilman heidän myötävaikutustaan näitä juttuja ei välttämättä olisi koskaan syntynyt.
This website uses cookies so that we can provide you with the best user experience possible. Cookie information is stored in your browser and performs functions such as recognising you when you return to our website and helping our team to understand which sections of the website you find most interesting and useful.
Strictly Necessary Cookies
Strictly Necessary Cookie should be enabled at all times so that we can save your preferences for cookie settings.
If you disable this cookie, we will not be able to save your preferences. This means that every time you visit this website you will need to enable or disable cookies again.
